Valonliekki pimeässä

Joulunaika vaan on niin parasta.

Joulukuun puolivälin jälkeen on kauhea loppukiri, ehkä jopa pieni stressin poikanen ennen jouluaattoa. Jouluaattona taas kaikki on valmista ja vihdoin saa antautua joulurauhalle. Perhe kokoontuu yhteen viettämään vuodesta toiseen säilyneitä perinteitä ja menu ja päivän kulku ovat kaikille tuttuja - ei siis syytä stressata. Jokainen virittäytyy joulutunnelmaan tavallaan - saunoen, vieraillen edesmenneiden haudoilla, kuunnellen joulurauhan julistusta, katsoen jokavuotiset jouluohjelmat televisiosta, laulaen tai kuunnellen joululauluja tai pyydystäen mantelia joulupuurosta. Joulupäivällinen on pientä loppusilausta vaille valmis pöytään kannettavaksi ja haastellisinta jouluaatossa onkin yrittää olla syömättä itseään epämukavaan ähkyyn. Lopulta se pieni, lapsuudesta jo tuttu jännitys helpottaa kun isot ja pienet pääsevät hypistelemään kuusen alle piilotettuja lahjoja. Omatekoisten, toivottujen, jokavuotisten ja yllätyksellisten lahjojen jälkeen tahti vain hidastuu entisestään. Loppuilta meneekin istuessa ja ihmetellessä sitä kun saa vain olla.

Sama toimettomuus jatkuu joulupäivänä. Jääkaappi on täynnä valmiita edellisen päivän herkkuja ja jokainen voi syödä juuri silloin kun se omasta navasta hyvältä tuntuu. Saatuja lahjoja on kiva tutkia ja parasta on antatutua peiton ja tyynyn väliin juuri silloin kun se parhaimmalta tuntuu.

Syvän joulurauhan ja levon jälkeen on Tapaninpäivänä hyvä vähän virkistäytyä tapsantansseissa! Pyjaman saa vaihtaa pikkumustaan ja kotipaikkakunnan yöelämä täyttyy yläaste- ja lukioaikaisista tutuista ja tutun tutuista. Tällöin yleensä tulevat ilmi nekin juorut, joita Facebook ei ole vielä paljastanut.

Tapaninpäivän jälkeen tulee välipäivät, jotka itse saan tänä vuonna lomailla kullan kanssa. Toiset saavat myös jatkaa lomia, toiset käyvät tekemässä vuoden viimeiset työt valmiiksi, jotta tulevan vuoden saa aloittaa puhtaalla pöydällä.

Joulupyhät ovat nerokas keksintö, sillä ne katkaisevat pimeän kaamosajan jouluvaloilla ja kynttilöillä sekä kultaavat ja sinetöivät kuluneen vuoden. Lopulta saapuu uudenvuoden aatto. Rakettien paukutus on hyvä muistutus siitä, että seuraavana päivänä vuosiluku kasvaa jälleen yhdellä - vaikka tämänhän ainakin itse sisäistän täysin vasta pääsiäisen tienoilla..

Uutena vuotena on hyvä pysähtyä miettimään kuluneen vuoden iloja ja suruja - olla kiitollinen onnistumisista ja kaikesta hyvästä ja samalla voi miettiä miten seuraavana vuonna voisi välttää aiemmat suden kuopat. Kaiken hyvän voi tallettaa syvälle sielun sopukoihin ja kaikesta turhasta on hyvä päästää viimeistään silloin irti. Uudenvuodenlupauksella voi sitouttaa itsensä omaa elämänlaatua ja onnellisuutta parantavaan toimintaan seuraavaksi 365 päiväksi.

Kuinka ihanaa, että pimeimpänä vuoden aikana meille on annettu näin valoisa ajanjakso! Nautitaan siitä täysin rinnoin ja otetaan ilo irti hyvästä ruuasta, rakkaasta seurasta, hyvien aikojen muistelusta ja edessä siintävistä mahdollisuuksista. Niistä nimittäin on jouluntaika tehty.

Ihanaa joulunaikaa ja taikaa teille! <3
Ps. Hae vielä yksi pipari! ;)