tiistai 22. joulukuuta 2015

Ai mikä joulumieli?

Kirkkokansa hei! Missä se joulumieli on?!

Äitini ja 92-vuotiaan ämmini (isoäitini) kanssa päätimme toissapäivänä lähteä hakemaan lisäboostia joulumieleemme kirkossa järjestettävästä joululaulukonsertista. Laitoimme ykköset ylle, pakkasimme rollaattorin takakonttiin ja ajoimme kirkkoon. Vaikka lähdimme liikkeelle hyvissä ajoin, ei kirkon saavutettuamme tyhjiä penkkejä ollut kirkon puolesta välistä eteen päin. Ymmärrettävästi 92-vuotiaalla näkö ja kuulo eivät enää toimi samaan tapaan kuin alle kuusikymppisillä ja halusimme saada ämmin mahdollisimman eteen, jotta hänkin voisi nauttia konsertista täysillä. 

Pahoittelut kurjista kännykkäräpsyistä! En ollut suunnitellut kirjoittavani konsertista, joten kamera jäi kotiin. 

Kirkkokansan vastaanotto suorastaan järkytti minua. Rollaatorilla eteen päin rullaillessamme ihmiset alkoivat ihailla kämmeniään tai kengän kärkiään ja kun puoli tyhjien rivien päistä kysyi, että olisivatko he voineet tiivistää, jotta ämmi mahtuisi reunaan, oli vastaus että me halutaan istua tässä reunassa. Aijaa? No mutta eihän siinä sitten. Me viedään ämmi salin perälle, niin että te saatte istua metrin lähempänä käytävää. Ai mitä lähimmäisen rakkautta! Kolmannen paikkatiedustelun jälkeen naamat irvessä yksi penkkirivi suostui tiivistämään sen verran, että ämmi mahtui istumaan. Monestakaan syystä, joista mainittakoon vaikka korkea ikä, kuulolaite ja huono liikkuvuus, ämmiä ei haluttu jättää yksin, joten minä olin jäämässä istumaan käytävälle rollaattorin päälle ja äiti oli lähdössä salin perälle etsimään itselleen paikkaa. Pienen ähinän, tuhinan ja happamien ilmeiden jälkeen mekin lopulta mahduimme kuin mahduimmekin kirkon penkille, vieläpä ämmin kanssa samalle. 

Missä ihmisten käytöstavat?! Meille ainakin jo tarhassa, viimeistään ala-asteella opetettiin, että vanhempia ja vanhuksia pitää auttaa ja kunnioittaa! Nämä enimmäkseen keski-ikäiset jouluilonlähettiläät olivat selvästikin käyneet erin koulun. 

Jos 92-vuotias on vielä niin reipas, että pääsee paikalle kirkkokonserttiin pitkän pukemisen, vaivalloisen autoon kulkemisen, autosta nousemisen, kirkon portaitten kapuamisen ja monen hengähdystauon jälkeen, niin olisiko reilua jos hänkin saisi nauttia konsertista parhaalla mahdollisella tavalla? Kovin paljon aiemmin ei voi penkkiä lähteä varaamaan, sillä väsy iskee iäkkäseen ja huonokuntoiseen nopeasti ja toinen viheliäinen on tietysti meille kaikille tuttu vessahätä, josta eroonpääseminen myös iän myötä hankaloituu. Kirkon tulisi mielestäni säästää eturivistä huonokuntoisille ja liikuntarajoitteisille paikkoja, mutta jos niin ei käy, niin olisiko meiltä muilta vähän paremmassa kunnossa olevilta liikaa pyydetty ottaa nämä ihmiset huomioon? Olisiko suuri vaiva liukua penkillä muutama metri sivummaksi tai jopa miettiä, että vaikuttaako parin penkkirivin peruutus konsertista nauttimiseen omalla kohdalla? 

Olin tyrmistynyt ja sydäntä vihlaisi katsoa ämmiä rollaattorin kanssa arka hymy huulillaan yrittäessään tehdä hyvää vaikutusta penkkien päissä istuviin penkinvartijoihin. Vastassa oli käytävällinen happamaa joulukansaksi itseään mieltävää väkeä. Sama toistui hetkeä myöhemmin toisen rollaattorin kanssa kulkevan seurueen kohdalla. Ja kyse harvoin edes on siitä, että vanhus olisi jotenkin ulkoisesti epäsiisti tai muutoinkaan luotaan pois työntävä, sillä väittäisin, että mitä vanhempaan kansaan mennään, sitä enemmän kirkkoon menoon edelleen panostetaan. Joten en keksi mitään muuta syytä tällaiselle käytökselle kuin ihmisten itsekkyys. Ja se jos jokin on surullista.


Onneksi jo hetkeksi kadonnut joulumieleni palautui, kun konsertti alkoi. Kaksi mieslaulajaa ja pianisti saivat kirkon soimaan kauniisti. Eniten sydäntäni lämmitti toisen laulajan antaumuksella esiintyminen, kun äänen tuotto alkoi varpaista ja jatkui päälaelle asti. Toinen laulajista taas lisäsi tilaisuuteen särmiä Hugh Grantia muistuttavalla charmantilla olemuksellaan ja hienostollisella (onkohan se edes sana?) esiintymisellään. Lopulta minäkin sain sen mitä olin tullut hakemaan - herkistyin joululaulujen äärellä. 

Mutta me kaikki, jotka käymme konserteissa tai oikeastaan kaikki jotka poistumme kotoamme; Muistetaan lähimmäisen rakkaus ja empatiakyky. Jonain päivänä vanhempasi, sisaruksesi ja muut läheisesi ovat vanhoja ja huonokuntoisia ja kirkon joululauluissa käynti ei ole vain yksi talosta poistuminen muiden joukossa, vaan jotain paljon enemmän. Se on yksi niistä harvoista arjesta poikkeavista tapahtumista - olettaen tietysti, että konsertista kuulee tai näkee jotain. Etkö toivoisi heille silloin jotain parempaa kuin naaman nyrpistyksen ja joustamattoman omista oikeuksista kiinnipitämisen? Ja ystäväiseni, suurella todennäköisyydellä joku päivä se ollaan sinä ja minä, jotka rullataan rollaattorilla puuskuttaen ja askel kerrallaan tarkasti astuen pitkin kirkon käytävää. Olisitko silloin itse kiitollinen hymystä ja epäitsekkäästä ystävällisestä eleestä? 

Karma is a bitch. Just saying. ;)
Peace! <3

7 kommenttia:

  1. juuri näin! vanhukset otettava huomioon myös kirkon tapahtumissa.

    VastaaPoista
  2. Niin kiva, että oot taas palannut bloggailun pariin! :) ja tästä asiasta oon kyllä niin samaa mieltä, valitettavasti sitä on itsekin huomannut tän saman jutun esim. busseissa kun joillekin on täysi mahdottomuus antaa vanhukselle istumapaikkaa :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenny!! :) Pitää koittaa raivata tälle aikaa vielä loman jälkeenkin, on tämä sen verran antoisaa!
      Ja se on kyllä jännä, ei yhtään ymmärretä miten iso asia vanhukselle bussissa seisominenkin voi pahimmillaan olla. :/ Onneks yleensä kuitenkin löytyy vähintään se yksi joka osaa katsoa oman navan ylikin :) Ihanaa joulun aikaa!

      Poista
  3. Kannattaa mennä tuollaisiin paikkoihin varmasti tarpeeksi ajoissa, jos haluaa hyvän paikan. Siellä on paljon muitakin, jotka eivät näe, kuule tai liiku hyvin ja menevät siksi hyvissä ajoin. Jos on eritysivaatimuksia, pitää itsekin olla valmis joustamaan tavoistansa. Paljon vaikuttaa myös se, miten esittää asian. On tosiaan hyvä muista, että itse kukin kohtelee aina kohteliaasti vanhempia ihmisiä tilanteessa kuin tilanteessa. Tämä usein unohtuu, kun on kyse vieraammista ihmisistä kuin oma lähipiiri.

    VastaaPoista
  4. Your Affiliate Profit Machine is ready -

    And getting it running is as easy as 1..2..3!

    Here is how it works...

    STEP 1. Tell the system what affiliate products you intend to promote
    STEP 2. Add PUSH button traffic (this LITERALLY takes 2 minutes)
    STEP 3. Watch the affiliate products system grow your list and upsell your affiliate products for you!

    So, do you want to start making money?

    Check it out here

    VastaaPoista
  5. This way my pal Wesley Virgin's story launches in this SHOCKING and controversial VIDEO.

    Wesley was in the military-and shortly after leaving-he found hidden, "self mind control" secrets that the government and others used to get whatever they want.

    THESE are the exact same methods many celebrities (notably those who "come out of nothing") and the greatest business people used to become rich and famous.

    You probably know how you use only 10% of your brain.

    Really, that's because the majority of your brainpower is UNCONSCIOUS.

    Maybe that expression has even occurred INSIDE OF YOUR very own mind... as it did in my good friend Wesley Virgin's mind around seven years back, while driving an unlicensed, trash bucket of a car without a driver's license and with $3.20 on his banking card.

    "I'm so fed up with living check to check! When will I become successful?"

    You've been a part of those those types of conversations, right?

    Your very own success story is going to happen. Go and take a leap of faith in YOURSELF.

    Watch Wesley Virgin's Video Now!

    VastaaPoista

Kiitos kaunis kommentista! <3