Minä ja Indiedays

Hei vaan! Jotkut teistä ovat varmaan huomanneet, että blogin ilme on vähän muuttunut. Nimen ylle on ilmestynyt banneri ja oikeaan laitaan Indiedays-laatikko. Eli sehän tarkoittaa siis sitä, että minusta tuli Indiedays inspiration-bloggaaja! :) Jos joku ei vielä tiedä mistä puhun, niin Indiedays on sellainen blogiyhteisö, jossa on 30 varsinaista bloggaajaa ja 300 inspiration bloggaajaa ja jokaisella on Indedaysin sivuilla oma profiili ja postausket tulevat myös näkyviin sinne.

Olin aika yllättynyt kun sain kommentin, jossa minua pyydettiin lähettämään sähköpostia Indiedaysin markkinointihenkilölle. No, uteliaana laitoin ja jäin odottamaan, mitä sieltä päästä kuuluu. Samana päivänä sain vielä viestin, että he olivat tutustuneet blogiini ja pitivät siitä, ja haluaisivat kutsua minut blogiyhteisöön! Olin todella yllättynyt, iloinen ja ennen kaikkea todella otettu!

Olin jo aiemmin käynyt katsomassa Indiedaysin bloggaajavaatimuksia ja siellähän lukee, että " Jos olet pitänyt blogiasi vähintään vuoden, sinulla on tuhansia lukijoita..." No, siihen kosahti. En edes lukenut tuota pidemmälle. Ajattelin, että sitten joskus jos tuohon päästään. Ihmetyksen määrä oli siis huipussaan kun he ottivatkin minuun yhteyttä! Miten he edes löysivät mun vielä aika pieneen ja suht tuoreeseen blogiin?? Ja vielä pitivät siitä! Tämä oli se yksi iloinen uutinen, josta hehkutin muutama kirjoitus takaperin. :) Eihän tämä käytännössä muuta blogini kannalta mitään muuta kuin vähän blogin ulkomuotoa, mutta silti todella iso asia minulle! Toivoin salaa joskus olevani Indiedays-bloggaaja ja se toive toteutuikin sata kertaa nopeammin, kuin olin odottanut. Tällaisia yllätyksiä voisin ottaa vielä paljon lisää!

Mitäs muuta. Meillä oli tänään ihana Road trip äidin kanssa! Otettiin Rovaniemeltä meidän kesäauto ja ajettiin ensin Lohinivaan lounaalle. Äiti söi sivistyneesti lindstömin pihvin, kun minä vedin vieressä makkarperunoita. :D Äidin prinsessalla on kuulemma jätkien ruuat. En tiennyt, että makkarapernat on tarkoitettu vain pojille. >:) Oli muuten aikasen hyvä palvelu ja alkuruokasalaatin feta vei kielen mennessään. Ostettiin sit matkalle mukaan muutama lämmin munkki, joihin minulla ei tietenkään ole mitään asiaa gluteenittoman ruokavalion vuoksi, mutta tuoksuihan ne aika hyvältä! Seuraavaksi pysähdyttiin Kittilässä kaupassa ja tankilla. Kaupan kassalla kysyin äitiltä, että haetaanko illaksi valkkari. Äiti oikein hihkas, että no joo! Kaupan kassalla ollut nuori mies totesi suhteellisen sarkastisesti, että se aina kannattaa. Vasta hetkeä myöhemmin tajusimme, että oli keskiviikko ja kello ei ollut edes kahta ja tämä pieni innokkuutemme viiniä kohtaa saattoi näyttää suhteellisen hauskalta... Ottaen huomioon myös minun tyylikkään pukeutumisen. No anyway, etsittiin sellaista Hedgerow (tai jotain sellaista) pulloa, joka on puoli makeaa ja ihan älyttömän hyvää! Mutta sitä ei ollut niin sitten päädyttiin ostamaan Black towerin puolimakea pullo. Sittenhän me nautittiin iltapäiväkahvit samaisessa marketissa, sillä Kittilän S-marketissa saa S-etukortilla ilmaiset kahvit/kaakaot kahviautomaatista! Miten pieni asia, mutta silti niin iso! :D Matkan jatkuessa me sitten vielä pysähdyttiin ottamaan mun hienosta lookista kuva. En tiedä mistä huomaa, että susiraja on ylitetty... Varmaan nuista tuntureista?

Ps. Ei sit juotukaan sitä meidän keskiviikkopulloa tänään.. Paitsi nyt tulee uutta tietoa, että kuulemma vielä maistetaan :D

Pss. Heräsin viime yönä VR:n yövaunussa ajatukseen, että joko olen Phuketissa?! Hieman petyin kun tajusin, että olin menossa aivan väärään suuntaan, mutta sitten lohduttauduin, ettei siihenkään enää kauaa ole. :) terveisin yöllä unissa jännittäjä

Matka alkoi

Tulin vain kertomaan, että nyt on viimeinen yö omassa sängyssä vietetty ja kotiin palaan seuraavan kerran puolen vuoden päästä. Myös yksi ihana pieni karvainen kaveri on nyt rapsutettu niin, että se pärjää helmikuuhun asti. Yksi päällimmäisistä tunteista sadan muun ohella on ollut haikeus, ja onhan parit itkutkin jo itketty.

Viimeinen yö meni rauhassa, lukuun ottamatta ainutta keskellä yötä heräämistäni. Ihan fyysisiä värinöitä meni pitkin kehoa ja olo oli innokkaan jännittynyt, sillä lailla hyvällä tavalla. Hassua, kun en hereillä oikein osaa jännittää, kun en vielä ole tajunnut lähteväni mihinkään - vaikka rinkka on jo pakattu ja nyt olen jo tavallaan matkalla.

Nyt on pieni väli pysähdys Lapissa ja viimeisiä fiilistelyjä Suomessa. 

Maanantaina tämä tyttö lähteekin sitten muille maille.

Inspiraation lähteillä

Olen aina tykänyt sanasta inspiraatio. Se kuulostaa niin hienota, niin tärkeältä - niin inspiroivalta. Ja silti vasta pari vuotta sitten ymmärsin mitä se tarkoittaa.

Inspiraatio on ihana tunne. Se parhaimmillaan saa haukkomaan henkeä, nostaa tai laskee sykettä huomattavasti, aiheuttaa suurta mielihyvää, puskee tekemään tai ajattelemaan jotain, mistä tulee entistä parempi olo ja kaiken lisäksi se jättää voimaantuneen tunteen jälkeensä.

Inspiroitua voi mistä tahansa. Minä inspiroidun ihmisistä, kauniista esineista ja asioista, kirjoista, runoista, musiikista, hyvistä mielipidekirjoituksista, blogiteksteistä, kuvista, maisemista, erilaisista tiloista, sisustuksesta, säästä.. Lista on loputon. Jopa tunteesta voi inspiroitua, ja ehkä ihmiskunnan suurin inspiraation lähde onkin ollut rakkaus. Ei mikään ihme, siinä kun on niin monta eri vaihetta ja puolta, ettei siihen voi kyllästyä. Aina löytyy jotain käsiteltävää. Oli se sitten ensi rakkaus, tuore rakkaus, kiikkustuolissa käsikädessä-tyyppinen rakkaus. Ehkä kielletty, salattu, mahdoton rakkaus? No nyt eksyin aiheesta. Takaisin inspiraatioon.

Ennen kun aloin internetin suurkuluttajaksi, löysin suurimpia inspiraationkokemuksia juuri kirjoista ja lehdistä. Tee-se-itse ohjeet, reseptit kauniilla kuvilla, itseäni koskettavat runot, ajatuksia ja tunteita herättävä kirjat sekä kauniit maisemat olivat niitä, joista sain suurimmat inspikseni. Internetin myötä rahaa ja aikaa ei kulu löytörtekeen yhtä paljon kuin ennen, sillä sosiaalisen median kautta pääsee nykyään helposti virittäytymään tunnelmaan.

Jo ehkä vuosi sitten rakastuin Pinterest-nimiseen kanavaan. Kun olin liittynyt ja viettänyt ensimmäiset 10 minuuttia tutkien miten homma toimii, olin koukussa. Minulla meni illassa helposti tunti vain selaillessa ja uudelleen pinnaillessa ihmisten nerokkaita tee-se-itse oppaita, kauniita vaatteita, meikkejä, kynsikoristeita, sitaatteja, sisustuselementtejä ja erilaisia taloja ja huoneita. Nyt kun olen innostunut valokuvauksesta, olen myös alkanut seuraamaan valokuvaukseen liittyviä "seiniä". Pinterestin käyttäjistä 90% on naisia, joten se kertokoon jotain sivustosta... Mutta mielestäni myös mies voi löytää sieltä paljon ideoita ja juuri sitä inspiraatiota!

Tässä on minun tämän hetkiset boardit eli seinä. Nimistä voi vähän päätellä mitä missäkin on, vaikka tuossa Pretty Things-seinällä on kyllä ihan kaikkea.. 

Pinterestin ajatus on hyvin yksinkertainen. Se on uudenlainen leikekirja. Siinä voit luoda itsellesi ilmoitustaulutyyppisiä boardeja, joihin voit pinnailla netistä melkeinpä mitä tahansa! Tarkoitus on pinnata kuva, ja kun kuvasta klikkaa, pääsee kuvan alkuperäiselle sivustolle. Eli jos näet ihanat kengät tai kauniin kampauksen, voit käydä kurkkaamassa, mistä voit tilata itsellesi nuo avokkaat tai onko lettiin ehkä ohjetta. Lisäksi voit seurata muita. Jos jollain on mielestäsi juuri sinua miellyttäviä kuvia/aiheita seinällään, voit seurata kaikkia hänen boardejaan tai vain joitakin niistä. Tällöin saat hänen uusimmat pinnaukset itsellesi niin kuin Facebookissa on muiden kuulumiset News feedinä. Olinkohan tarpeeksi vaikeaselkoinen? :D  Halutessasi löydät minut ihan nimelläni Karoliina Hiltunen.

Esimerkkejä miltä eri seinillä näyttää!

 

Pinterest on tällä hetkellä suosikki inspiraatiolähteeni. Siellä käyn etsimässä ideoita, ajatuksia ja jopa tunteita. Oon saanut esim nämä idea sieltä: kaulakoru, 30 päivän haasteet, korutarjoitin, sanomalehtikuosikynnet, pakastettuja jugurttiherkkuja, pyöreä jäälyhty ja tuhat projektia odottaa, kun tulen reissusta takaisin. Pinterest on myös erinomainen paikka, jos vaikka järjestät häitä ja kaipaat ideoita - ne ei nimittäin tältä sivustolta lopu! Suosittelen käymään, mutta en ota vastuuta minkäänlaisesta koukuttumisesta tai vakavammasta riippuvuudesta!;)

 

Tässä on listaus käytetyistä kategorioista ja tietysti näiden lisäksi voi hakea jotain tiettyä Search-toiminnolla.

Toinen minulle aika uusi tuttavuus on puhelimella toimiva Instagram. Olen tiennyt se olemassa olosta jo kauan, olenhan sentään viestinnän opiskelija. Päätös liittyä käyttäjäksi tapahtui kuitenkin vasta kun luin Start living you best life -blogin suosikki Instagram tileistä ja näin millaista silmän iloa myös siellä olisi saatavilla. Pitkään aikaan en saanut tehtyä asialle mitään, mutta nyt olen Instagramissa ja yritän totutella siihen, jotta se tulisi yhtä luonnostaan kuin Facebook. Aasian matkalla varmasti tulen arvostamaan nopeaa ja helppoa tapaa välittää maisemia, yksityiskohtia ja tunnelmia myös tänne Suomeen. Koska innostun helposti, olen jo ladannut puhelimen täyteen erilaisia kamera-ja kuvanmuokkausappeja, joista olen työni vuoksi lukenut suosituksia. Kiinnostaisko kuulla niistä lisää?

Tässä on esimerkki yhdestä tilistä, jota seuraan. Tyttö olelee ja kuvailee Gilin saarella, jonne minunkin matkani vie! <3

Minut löytää Instagramista nimimerkillä karggu (okei, selitys: loin tämän tilin aikoja sitten erään koulutyön merkeissä vain tutustuakseni palveluun, josta meidän piti tehdä infograafi.. päädyin siinä inspiraation puutteessa antamaan tilille saman nickin joka oli aikoinaan myös irc-galleriassa:D Nyt se on mikä on. ) Mä en löydä juuri ketään tuttuja sieltä, joten ihmiset, tutut ja tuntemattomat, olkaapas ihania ja laittakaahan kommentilla teidän nikkejä niin minä pääsen seurailemaan teitä!

Toivottavasti osa teistä inspiroitui tästä postauksesta tai ehkä löytää uuden inspiraation lähteen mainituista kanavista! Koska inspiraatio on niin erinomainen asia, minustakin olisi ihana kuulla mistä sinä kaivat inspiraatiosi?:) Varoitus: Saatan matkia...

Jos jokainen päivä voisi olla tällainen

Tänään on hyvä päivä! En anna edes Maliin pudonneen koneen järkyttää mun leijailua. Olen saanut todella mielenkiintoisia sähköposteja, käynyt äärimmäisen kivoja puhelinkeskusteluja ja saanut hienoja paketteja postista.! Yhteistyökuviot reissua varten alkavat nyt olla selvillä ja en malta odottaa, että pääsen kertomaan niistä teille! Myös muita iloisia uutisia sekä blogin ulkoasun uudistusta on luvassa. Asiat vaan rullaa nyt uskomattoman hyvin! Tiedän, olen todella ärsyttävän salamyhkäinen, mutta lupaan, että ensi viikon aikana kerron kaiken!

En tänään oikein kerkeä kirjoittaa mitään, mutta halusin silti laittaa tänne jotain. Silloin kun oli ne kovat sateet, otin näistä kaunokaisista kuvia, ja ajattelin, että ne sopisi nyt tähän tilanteeseen kuvaamaan mun kevyttä ja kiitollista olotilaa.
Tämä postaus siis tiivistyy hyvään mieleen, timantteihin ja kukkiin - eli kaikkeen, mitä nainen tarvitsee. :)

Helteistä perjantaita sinne ruudun toisellekin puolelle, kohta on ollaan jo viikonlopussa!<3

Pelkotilat ja turvattomuuden tunne

 Jos pelko sua ahdistaa nurkkaan
joka kulmasta kuolema kurkkaa
oot huonon hypnoosin vallassa

Mä olen nyt hetken ollut Jukka-pojan sanoin huonon hypnoosin vallassa. Pitkälle matkalle lähtöön liittyy aina tietynlaista huolta ja haikeutta, mutta omani karkasi käsistä viime viikolla, kun matkustajakone ammuttiin alas.

Minä ahdistuin. Enkä sillä lailla suppeasti ainoastaan omasta lentomatkastani, vaan ihan kaikesta. Muutamaan päivään minun maailmassani ei ollut kuin sotaa, ihmisten teurastusta, eläinten rääkkäystä, raiskaajia, kuolemaa ja epäoikeudenmukaisuutta. Kaikki kärjistyi eiliseen aamupäivään, kun olin aamulla lukenut uutisia. Ne asiat, mitä ihmiset tekevät toisille ihmisille (enkä edes ota tähän nyt niitä asioita, mitä ihmiset tekevät eläimille) horjuttavat kyllä ainakin omaa luottamustani tähän elämään.

 

Siihen on syynsä, miksi en kovin usein lue uutisia ja miksi lapset vaihtavat huonetta kun uutiset pärähtää telvisioruutuun. Millainen kymmenenvuotias kestäisi kuunnella sellaisia tapahtumia, mitä nytkin uutisissa puhutaan? Lapsia varmaan suojaa tietynlainen ymmärtämättömyys, joka poistuu sitä mukaan, kun vanhemmaksi tullaan. Tieto lisää tuskaa ne sanoo, ja minä olen siitä täysin vakuuttunut. Toivon todella, ettei tämän tietoisemmaksi enää voi tulla, kuin mitä nyt 23-vuotiaana olen.

Pitäisi olla sivistynyt ja viestijänä varsinkin pitäisi seurata kaikkia satoja eri medioita ja olla selvillä kaikesta. Minä vaan olen liian herkkä moiseen. Afrikassa käynnissä oleva rotupuhdistus pilaa minun päiväni siinä, missä tieto kissanpennun heitteille jätöstä, enkä minä voi tehdä mitään. Näin se on aina ollut ja olen saanut niin monta kertaa kuulla olevani herkkä ja että minun pitäisi vähän pystyä kovettamaan itseäni. Pientä edistystä varmasti on tapahtunut, mutta herkkyys on ja pysyy. Herkkyydestä puheen ollen, kannattaa lukea Tanian erinomainen teksti aiheesta täältä! Herkkyys on varmasti tietyllä tapaa rikkaus, mutta näissä tapauksissa se on myös eräänlainen risti kannettavaksi.

Eilen minusta tuntui, ettei meistä ole kukaan turvassa. Maailmalla tapahtuu nyt niin paljon kaikkea ja asialla on suuria liikkeelle panevia voimia kuten Amerikka, sekä meidän lyhyellä tikulla vedetty naapurimaa Venäjä. Venäjä on osallisena eräissä pahimmissa painajaisissani, eikä mielialaani nosta se, että muiden maiden ja Venäjän välien kärjistyessä, ainoa meitä fyysisesti erottava asia on maahan vedetty viiva. Minä en tiedä politiikasta juuri mitään, eli jos nämä kuulostavat sinusta aivan naurettavilta pohdinnoilta, niin se ei haittaa. Ei se silti poista sitä yleistä turvattomuuden tunnetta, joka oli täyttä totta minulle eilen ja monia kertoja aiemminkin.

Kaikki tämä huoli lähti näiden kahden lentokoneen katoamisesta, sekä siitä, että ne koneet sattuvat olemaan sama lentoyhtiö, jolla itse lennän pisimmän lentoni Aasiaan. Kirjoitin samasta asiasta eilen Iltalehden blogissani. Tunteet ovat heittäneet häränpyllyä, ajatukset ovat käyneet läpi kaiken kuolemanpelosta itse kuolemaan ja tuleva matka oli täynnä pelkkiä uhkakuvia lentokoneen putoamisesta tsunameihin ja taifuuneihin. Eniten on pelottanut juuri nuo lentomatkat. Eikä niissäkään niinkään se, että jos se kone putoaa, vaan se, että jos kerkiän tajuta sen, että se putoaa. Toki kuolemaa miettiessä on tullut mieleen myös kaikki ne asiat, jotka jäisi tekemättä ja sellaiset ajatukset luonnollisestikin lannistavat.

Onnekseni voin kertoa, että tuo vaihe alkaa mennä jo ohi. Ehkä en jaksa enää pelätä, tai sitten sain jollain ihmeellä keinoin vedettyä itseni takaisin tähän maailmaan, jossa ainakin toistaiseksi on vielä värit tallella. Nyt katsontakantani on, että se tulee mikä on tullakseen, ajasta ja paikasta riippumatta. Mietin omaa elämääni ja tulevaa matkaa ja jos jotain sattuisi, voinpahan sanoa eläneeni täysillä.

Nyt pystyn jo hykertelemään ajatuksella, että kahden viikon päästä pääsen paikkoihin kuten Thaimaa ja Bali, eli paikkoihin, joissa olen aina halunnut käydä. Ajatus tulevasta ei ole enää yksi iso murhenäytelmä, vaan pikku hiljaa alan näkemään rantahiekkaa, auringon laskuja ja kookospähkinästä sojottavia neonvärisiä pillejä, ja hetkittäin en malta odottaa, että olisin jo perillä!

Viimeinen kuva on mielestäni kuvainnollinen tähän postaukseen. Joskus jäämme katsomaan asioita liian läheltä ja yksitoikkoisesti, ja silloin maailma voi näyttää vääristyneeltä. Kun pystymme ottamaan huoliimme etäisyyttä ja tarkastelemaan niitä oikeassa koossa, eivät yksityiskohdat korostu liikaa ja asiat palaavat todellisiin mittasuhteisiinsa.

Onko teillä ollut ikinä vastaavia kokemuksia? Yleistä turvattomuuden tunnetta ja siitä johtuvaa ahdistusta tai johonkin yksittäiseen tapahtumaan liittyvää pelkoa, joka hetkittäin melkein salpaa jopa hengityksen? Ja ennen kaikkea, millä pääsitte niistä yli? Olisi mielenkiintoista kuulla, että olenko pelkojeni kanssa yksin. Anonyyminakin voi kommentoida! :)

Korut, hellyys ja Flow(parkki)

Ihania kesäpäiviä! Tämä viikonloppu on taas ollut mielettömän ihana, varsinkin kun otettiin varaslähtö jo perjantaina!

Perjantaina käytiin syömässä Panzo Villassa, ja yllätyin erittäin positiivisesti niiden tarjoilemasta gluteenittomasta juustohampurilaisesta! Paras hamppari, mitä olen vähään aikaan syönyt. Ja vaikka sämpylä oli normaaliin verrattuna aika mini, oli se mulle just sopiva. Hampurilaisen jälkeen käytiin jäätelöllä Hämeenlinnan torilla. Sit lähdettiin valumaan rantaa kohti, jonne oli sovittu treffit ystäväpariskunnan kanssa. Matkalla nähtiin mainos frozen yougurtista ja niinpä me mentiin syömään vielä yks jäätelö puoliksi :D Oonko muistanu sanoa, että mun K on täydellinen mies?
Ilta sit istuskeltiin sellaisen ankkuroiduin ravintolalaivan kannella ja höpötettiin kuulumiset ja katseltiin flightbordausta, sekä äärimmäisen ruskettunutta keski-ikäistä miestä, jolla oli lyhyemmät shortsit kuin minulla, ja joka lopulta riisui nekin ja tepasteli ympäriinsä pelkissä mustissa tangoissa. Jälleen yksi näky, jota en saa verkkokalvolta pois.

Lauantai oli viikonlopun kohokohta, sillä vierailtiin Vierumäen Flowparkissa! Se oli ikään kuin minun synttärilahja K:lle. Flowparkissa on siis puihin sidottu ratoja, joita suoritetaan monen metrin korkeudessa vaijereihin luottaen. Homma oli tosi hyvin järjestetty ja kun pakollinen testirata oli suoritettu hyväksytysti, päästiin tosi toimiin. Ihastuttiin paikkaan niin, että ensi viikonloppuna olisi tarkoitus mennä takaisin!

Maasta käsin ensimmäiset pari rataa näyttää ihan kakkupalalta, mutta kun nousee ensimmäiset tikkaat, alkaa päässä heittää. Alkumetreillä kirosin itseäni ja melkein itkua väänsin, että olin moisen idean edes keksinyt! Seuraavalla radalla jäimme yhden kauhistuneen tytön taakse ja jouduimme aika kauan odottelemaan ja kannustamaan häntä ja siinä ajassa kerkesi jo tottua korkeuteen, eikä loppu matka tuntunut enää ollenkaan niin pahalta.

Näin urhoollisesti hymyilee kauhusta jäykkä Karoliina! :D 

Toiseksi viimeinen rata oli vielä korkeammalla, mutta sinne oli kauhea jono ja ukkonen alkoi jyrähdellä, joten päätimme suosiolla lähteä syömään. Ensi viikonloppuna sitten. Viimeinen rata on vielä korkeammalla ja vaatii jo aika paljon fyysisyyttä, joten sinne minulla ei ole asiaa, ei nyt eikä koskaan.

Flowparkkiin voi mennä vain katselemaan radalla seikkailijoita tai sitten voi ostaa itselleen lipun, joka on koko päivän voimassa, 22e normaali hinta ja opiskelijat 18e. Kannattaa ehkä tehdä varaus etukäteen, jotta saa varmasti heti valjaat. Mukaan kannattaa ottaa hanskat, esim puutarhahanskat ovat oikein passelit. Paikan päältä saa myös kolmella eurolla ostettua aivan kelvolliset hansikkaat, jotka mekin ostimme ja jotka lähtevät ensi viikonloppunakin mukaan. Jos tulet kauempaa, niin yö kahden hengen huoneessa, aamiainen sekä lippu Flowparkkiin oli muistaakseni 69e, eli ei todellakaan paljoa. Vierumäellähän on parkin lisäksi paljon muita aktiviteettimahdollisuuksia, sillä vieressä on urheiluhalli ja paljon erilaisia kenttiä. Vierumäen lisäksi samanlaisia parkkeja on käsittääkseni myös ainakin Turussa ja jossain Jyväskylän lähellä.

Jos paniikki iskee, niin radoilta voi tulla keskenkin alas. Meidänkin kolmen tunnin aikana tuli monta pelastustehtävää, työntekijöillä ei auta paljon päätä huimata ja hyvässä kunnossakin saa olla. Itsekin olen tämän päivän kyllä ollut hyvin tietoinen eilisestä lihastyöstä. Ja vaikka tankotanssija olenkin ja puristusvoiman ei pitäisi olla huonoimmasta päästä niin nuita vaijereita puristaessa (ehkä turhan kovaa) alkoivat myös kädet väsyä. Eli ihan reenistä käy! Aikaa kannattaa varata ainakin pari tuntia, vaikka kävisi vain helpoimmat radat, sillä on paljon kiinni muista ihmisistä ja omasta henkisestä ja fyysisestä tilasta, kuinka kauan radassa saa aikaa kulumaan. Jälkeen päin olo oli niin kuin olisi päivän viettänyt Linnanmäellä – samanlainen adrenaliinipölly jäi päälle.

En ymmärrä miksi puiston nimi on Flowpark, sillä ainakin oma meno oli flowsta kaukana. Minun mielestä flow on enemmänkin uima-altaan päästä päähän ajelehtimista suloisessa etelätuulessa isolla uimapatjalla, pidellen toisessa kädessä päivänvarjollista drinkkiä.. Mutta summa summarum, oli ihan älyttömän kivaa ja suosittelen kaikille polttari-ja synttäriporukoille, erilaisia treffejä toivoville pariskunnille, itsensä ylittämistä himoitseville kaveruksille tai ihan kelle vaan, joka on aina halunnut leikkiä Tarzania tai Indiana Jonesia – mutta silleen turvallisesti.

 

 Kuvan ylälaidassa on viimeisen radan alkupää. Vähän turhan korkealla..

Toivottavasti ens viikonloppuna saadaan vielä parempia kuvia!

Missä kaikkialla näet ihmisiä?:) 

Eilen kiipeilyn ja adrenaliinin jälkeen käytiin matkalla syömässä ja sitten tultiin kotiin viettämään leffailtaa. Katsottiin vähän erilainen elokuva tavallaan vahingossa. The Intouchables on ranskankielinen elokuva ja ennakkoluuloista huolimatta se yllätti meidät iloisesti. Se oli saanut hyvät arvostelut joka paikassa, mistä katsoin, mutta silti meinattiin vaihtaa elokuvaa kun tajuttiin, että siinä puhutaan ranskaa. Kaukosäädin oli kuitenkin piiloutunut ja niin jouduimme antamaan elokuvalle mahdollisuuden. Onneksi. Se oli ihana tarina ja voin suositella sitä jokaiselle, joka on kyllästynyt Hollywoodin erikoisefekteihin ja kaipaa tarinalta vähän enemmän. Tarina perustuu tosi tapahtumiin ja  henkilöhahmot sekä näyttelijät olivat kerrassaan ihastuttavia ja elokuvasta jäi todella hyvä mieli!  Lisäksi elokuvaillasta teki täydellisen se, että me istuttiin K:n kanssa eri päissä levitettyä sohvaa ja hieroimme toistemme jalkoja KOKO elokuvan ajan! Voi sitä rakkauden määrää, jota minunkin varpaat eilen sai. :) <3

Tänään ollaan oltu tosi ahkeria. Ollaan tehty suursiivous, laitettu piha kuntoon ja koirakin on nyt huollettu. Ilta voitiinkin sitten hyvällä omalla tunnolla nautiskella auringosta ja terassista lukemalla lehtiä ja kirjoja aurinkotuoleilla. Juotiinpa me jopa siiderit ja oluet. Kaiken hulinan jälkeen kylmä lakkasiider teki kyllä hyvää! Kirjoittelin äsken matkablogiinikin juttua ja sen voi käydä lukemassa huomenna.

Laitan tähän loppuun vielä ne kaksi viime viikonlopun viimeistä projektia. Tein siis riipuksen ja sormuksen. Tämä on jo riipus 2.0 sillä ensimmäinen tippui terassin lautojen väliin ja oli siten lopullisesti menetetty tapaus. Siihen etsin sivun, jossa oli lähekkäin hauskoja sanoja ja leikkasin yhden ainoan palasen, kun taas tähän versioon etsin minulle tärkeitä sanoja ja kokosin niistä sanapilven. Sormus taas oli ihan extempore työ kun kirjan lopussa oli tuo ihana the end. Pakkohan siitä oli jotain tehdä. Vaikka nyt olen kyllä sitä mieltä, että siinä pitäisi lukea, että "let the story begin", mutta tuo the end sopii hyvin tähän päivään, sillä se on ohi nyt.
Viikonloppu nimittäin. Siispä oikein iloista ja helteistä viikonalkua! :)

 

Asiasta kukkaruukkuun

Jos on olemassa heräteostoksia, niin tämä oli tällainen heräteprojekti. En käytännössä edes muistanut tämän kukkapurkin olemassa oloa. Kun sain kastelukannun valmiiksi ja huomasin, että kallista maalia jäisi vielä yli, aloin miettimään mitä muuta voisin maalata. Tämä purkki osui silmiini ja huomasin, että sen pinta oli alkanut rapistua. Sen enempää miettimättä aloin repimään vihreää kuorta tyytyväisenä pois. Ei tämä ole varmaan yhtään sen tarpeellisempi kuin hetken mielijohteessa ostetut vaatteet, mutta tulipa tehtyä! Säästin suuret terapiamaksut, nimittäin sen verran tunteella tuli revittyä. Välillä näpräsin kynsin ja välillä raaputin erilaisilla työkaluilla. Voi sitä riemuvoittoa ja tyydytyksen määrää kun lopulta viimeinen osa irtosi yhtenä, suurena palasena!:D 

Kuorinnan jälkeen maalasin ruukun valkoiseksi ja annoin yön kuivua. Ensimmäinen kerros teki jo tehtävänsä ja seuraavaksi piti päättää koriste, vaikka hetken jo mietin ruukun valkoiseksi jättämistä. Lopulta päädyin erään servetin kukkakuvioon, johon olin ihastunut, mutta jolle en ollut keksinyt aiemmin käyttöä.

Tadaa! Tältä se näytti jälkeen päin.

Tämä yksi on kyllä melkoinen linssilude! Se tulee aina istumaan tai makoilemaan sinne, minne kamera osoittaa! 

Käytin vielä lopuksi krakelointiainetta, jonka olisi tarkoitus tehdä pinnasta lohkeilleen näköinen, mutta se ei ole toiminut minulla kauhean hyvin. Tänään kun kävin katsomassa, niin nyt jo erottaa joissain kohdissa halutunlaista pintaa, mutta varmaan vain, jos osaa katsoa. Ei se mitään, tykkään lopputulemasta silti, ja K:kin tuntui tykkäävän!

Kun valitsin kuvion, en hoksannut, että se voisi olla melkoinen rajoitin, kun ruukkuun ostetaan kukkia. Mutta toisaalta käyhän tuohon mikä tahansa tumman punainen sekä ihan vain vihreä kasvi. Tähän hätään ei sellaisia ollut, joten laitoin kuvia varten koristeeksi ainoan kasvin, jonka olen onnistunut pitämään jo monta vuotta elossa, nimittäin huoparuusukimpun! Olen melkoinen viherviikate, sillä tekokukat ovat ainoat, jotka säilyy minun hellässä huomassa. Se on kyllä todella sääli, sillä minusta olisi ihanaa jos kotona olisi kaikkea palmuista orkideoihin. Ehkä kansalaisopistolla järjestetään joku multasormikurssi, jolle mun kaltaiset voisi osallistua? Täytyy muistaa ilmottautua..

Unohdin viimeksi sanoa, että tämän ja edellisen postauksen kastelukannun koristelu on tehty decoupage-tyylillä, eli sellaisella lakalla, jolla kiinnitetään servetin kolmesta kerroksesta ainoastaan se ylin. Kuulin luotettavalta lähteeltä, että myös lantrattu erikeepperi tekee saman, ja kokeilin sitä kertaalleen ja se piti ihan paikkansa. Sekoitussuhteesta en ikävä kyllä osaa sanoa paljoakaan, muuta kuin ettei sitä vettä tarvi ihan kauheasti laittaa. Ne kaksi muuta viikonloppuprojektia oli sitten jo ihan toisenlaisia.

Mitäs muuten tykkäätte mun pikkutuoleista?:) Löysin ne tuossa kunnossa meidän lähellä olevasta kierrätyspisteestä. Joku oli jättänyt ne kierrätys-astian viereen selvästikin niin, että joku voisi ne siitä vielä halutessaan ottaa. Niinpä minä ja Nefe viime kesänä raahattiin kahta pientä valkoista tuolia aamulenkillä ennen kukonlaulua. Onneksi matka ei ollut pitkä. Olin niin onnellinen löydöistäni, sillä viime kesänä minulla oli jokin ihme valkoinenminituoli-vimma ja sitten käytännössä löysinkin ne omalta pihalta! Melkein ainakin..

Kiitos hei vielä ihanista gluteenittomista ohjeista!:) Kokeilen ainakin osaa tämän parin viikon aikana ja jos tämä on pysyvä muutos, niin siinä tapauksessa  menevät ne kaikki testiin. Eilen keitin ison kattilan riisipuuroa, sillä kun ei vielä olla käyty kaupassa, on gluteenittomat aamupalatarvikkeet meidän keittiössä aika vähissä. Pystyin hyvin siis perustelemaan itselleni riisipuuron arkipäivänä keskellä kesää, kun normaalisti lasken sen jälkkäriksi, Rovaniemi-herkuksi tai jouluaamiaiseksi. Ei ihan mennyt mihinkään noihin kategriaan tämä puuro, sillä tein sen rasvattomaan maitoon.. Ja nyt tiedän miksei niin tehdä. :D Mutta riisipuuro on riisipuuro, tai möykkypuuro niin kuin sitä veljeni kanssa lapsena kutsuttiin ja kunnon ripaus kanelia tekee ihmeitä!