maanantai 30. kesäkuuta 2014

Viimeistä viedään

...nimittäin kesäkuun päiviä. Meni taas muutama päivä ennen kuin pääsin koneelle riittävän pitkäksi aikaa, että saisin jotain kirjoiteltua. Kesäkuu ois tosiaan nyt tässä, säiden puolesta oottelenkin kyllä jo heinäkuuta. Tänään oli myös viimeinen työpäiväni Viestintämarkkinointi 42:ssa, joten suuri kiitos heille saamastani mahdollisuudesta! Huomenna alkaa uudet kuviot, kun aloitan työt RentoDesignilla, mutta siitä kerron teille vielä erikseen myöhemmin, kun tiedän vähän lisää ja saan pari kuvaa näpsästyä.

Kesäkuunloppu tarkoittaa myös sitä, että 30 day challenges pitäis olla pulkassa…….. Ikäväkseni joudun kertomaan, ettei näin kyllä ihan ole. ;( Kaikkien maailman tekosyiden lisäksi minulla on kaksi oikeaakin syytä. Ensinnäinkin jalkahaasteen jouduin lopettaamaan, koska aloitin töihin pyöräilyn haasteen kanssa yhtä aikaa. Matkaa tulee noin 6 km suuntaansa ja välissä on inhottavan jyrkkä ja pitkä Rapamäki molempiin suuntiin poljettaessa. Olin siis hapoilla aamulla töihin mennessä, iltapäivällä kotiin tullessa ja sitten vielä illalla haasteen jälkeen. Ja koska palautuspäiviä ei tuossa reenissä ollut, ei mennyt kauaakaan, että etureidet alkoivat sanomaan sopimustaan irti. Ja haaste ei ollut sen arvoinen, että alkaisin itseäni rikkomaan. Vatsalihaksissa olen menossa päivässä 20 ja sen meinaan kyllä tehdä loppuun. Tahtia ovat hidastaneet työmatkat, sekä saamistani rokotteista aiheutuneet pahoinvointi sekä flunssan oireet. Mutta niin kuin sanoin, sen meinaan vielä ehdottomasti tehdä loppuun. Mites siellä muilla? Onko kohtalotovereita vai onko joku ollut niin uskomattoman jämerä, että on saanut haasteen tehtyä?!

Meillä oli ihana viikonloppu. Me oltiin K:n kanssa Riihimäellä mökkeilemässä Lempivaarassa vanhempieni, veljeni ja tämän morsiamen sekä serkkuni ja tämän vaimon kanssa. Oli ihan älyttömän hauskaa! Nyt on monta viikkoa vain satanut ja oli uskomatonta, että juuri lauantaina, kun menimme Lempivaaraan, paistoi aurinko koko päivän! Vieläpä aika lämpimästi. Eilen sitten taas tulikin jo vettä vaakatasossa. Me oltiin jo viime kesänä Lempivaarassa ja silloin ihastuttiin paikkaan ja päätettiin tänä kesänä tulla uudestaan. Nyt vain tiedettiin varata iso mökki hyvissä ajoin. Siinä oli kunnon keittiö, ainakin 5 makuuhuonetta ja tietysti sauna sekä oma laituri siltä varalta, että joku olisi uskaltanut uida. Vaikkei ne mökit ole todellakaan missään prima kunnossa, niin koko se alue on jotenkin todella idyllinen ja kaunis ja siellä riittää tekemistä, varsinkin hyvällä säällä. Sopii eriomaisesti lapsiperheille! Me pelattiin tennistä, heiteltiin frisbeeetä, grillattiin makkaraa, saunottiin, syötiin erinomaisen paljon ja hyvin, maisteltiin vähän kuplivaa ja en muista koska olisin nukkunut niin hyvin – muualla kuin kotona. Lisäksi kaunis miljöö innosti valokuvaamaan ja tuleva kälyni suostuikin minulle malliksi, joten niitäkin luvassa kunhan saan ne blogiin! Oon nyt ihan hurahtanut ihmisten kuvaamiseen, ei meinannu millään kiinnostaa kuvata maisemaa! :D Onneksi otin kuitenkin muutaman, sillä näistäkin tuli musta tosi kauniita. Toisaalta ei siitä paikasta voinut saada huonoja kuvia. Ja valaistuskin oli lauantaina täydellinen! Tuota siltaa tuutte näkemään arvatenkin lisää. ;) On se sen verran kuvauksellinen! Seuraavia aurinkoisia päiviä odotellessa jätän teidät näihin kuviin ja tunnelmiin!:)


















torstai 26. kesäkuuta 2014

Overwhelmed








 
Eilen oli ihana päivä. Iltalehden blogi aukesi ja vastaanotto oli vielä monta kertaa uskomattomampi kuin mitä olisin ikinä osannut odottaa. Jopa ainoa ei-niin-kannustava kommentti tuntemmatomalta herralta "Voi jessus millä nykyään pääsee julkisuuteen" teki minut onnelliseksi. Joku oikeasti ajattelee, että olen nyt julkkis! Eilinen kyllä varmaan oli lähimpänä sitä, se oli minun oma 12 hours of fame. Se oli kivaa, mutta olen niin tyytyväinen, ettei tämä homma ole lähelläkään sitä tasoa, että ihmiset alkaisivat kadulla tunnistamaan ja pikkulapset tulisivat pyytämään nimmareita. Sekin saattaisi aluksi olla hauskaa, mutta ei loppu peleissä varmaan sopisi minulle.

Sekin blogi lähtee rullaamaan hiljaksiin kun matka lähenee. Sillä aikaa voin laittaa tänne kuvia, joilla ei ole asiaa matkablogiin. Minun lempiväri on virheä, joten sillä voi asian kanssa jotain tekemistä, mutta minusta näistä tuli tosi kivoja! Tuo raikas virheä ja pisarat. <3 Harmaalla säällä saa yllättävän kivoja kuvia, ja niin kuin todettu, ei sateesta ole ainoastaan haittaa! Latasin tänään paljon muitakin kuvia koneelle, joten näitä on tulossa lisää. Paljon. ;) Mitäs tykkäätte?

Iso kiitos vielä kaikille teille ihanille kannustavista sanoista ja onnitteluista! Eilinen ei olisi tuntunut yhtään niin hienolta ilman niitä. <3 Näillä rohkaisuilla on helppo nostaa rinta rottingille ja aloittaa matkabloggaajan ura luottavaisin mielin.



keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Minusta tuli Iltalehden matkabloggaaja

No nyt minä sen saan vihdoin paljastaa!! Mitä minä tein Helsingissä toukokuussa? Olin keskustelemassa tulevasta rupeamasta ja otattamassa itsestäni kuvia minun tänään auenneeseen Iltalehden matkablogiin!! Eli tuo profiilikuva oikealla ylhäällä on otettu silloin! Tänään blogi julkaistiin ja sitä varten minusta tehtiin pieni puffijuttu myös! Aika siistiä, eikö!?:) Musta tuli MATKABLOGGAAJA!! Arvatkaa montako kertaa oon miettinyt kuinka siistiä ois, ja nyt se lukee IL sivuilla niin silloinhan se on virallista!:D



Ja ei, tämä nyt lukemasi blogi ei missään nimessä kuole, vaan säilyy mun omana henkireikänä, kun tuo toinen on enemmänkin työnkuvaan kuuluva tapaus. Eli todennäköisesti tulen täällä kirjoittamaan aika paljon vapautuneemmin kun olen onnesta soikea tai jos kenkä puristaa pahasti. Tuolta taas voi lukea enemmän sellaista vinkeiksi tarkoitettua tietoa, ehkä jotenkin vähän yleismaallisempaa ja tavallaan asiallisempaa, vaikka tuskinpa siitäkään sais kuoleman vakavaa edes vaikka yrittäisin:D Ja tietty jos laitan sinne jotain, mitä haluan teidänkin näkevän, niin linkkiä on luvassa!

Uskomatonta, etten ole vielä itse kerinnyt laittaa tätä facebookiin niin ihmiset laittaa jo viestiä ja onnittelee facebookissa, jopa sellaiset, joita en ole vuosiin nähnyt!! :) Kiitos siitä! <3 Tämä vain todistaa sen, että kyllä sitä Iltalehteä luetaan!;)

Mulla ei ollut mitään asiallisia reissukuvia, niin käytiin Teemu Tretjakovin kanssa ottamassa eilen vähän rinkan kanssa kuvituskuvaa tuohon ensimmäiseen tekstiin. Nuo ekat alla olevat kuvat löytyy myös IL sivuilta, mutta loppuun laitan vielä muutaman minun mielestä onnistuneen, joita en laittanut samanlaisuutensa vuoksi enää tuonne Iltalehden sivuille. Ja hei parhaat palat on säästetty viimiseksi. ;D

Tuolla samalla Helsingin reissulla käyttiin myös kuvaileen yhden ihanan kuvaajan kanssa, mutta palaan siihen huomenna! Alkaa nämä mallin hommat pikkuhiljaa käydä tutuks köhöm.. ;D Haha no, elokuusta lähtien minä olen puoli vuotta varmaan aika kiinteästi kameran toisella puolen, joten nyt täytyy ottaa ilo irti kun voi!

Mulla ois vielä matkavakuutus ja rokotusasioista hoidettavana. Suhteellisen oleellisia asioita kun lähtee puoleksi vuodeksi toiselle puolelle maailmaa, joten ehkä käyn nyt niiden kimppuun. Ihanaa keskiviikon jatkoa teille! Terkuin Neiti Matkabloggaaja! ;)















Nää kaks vikaa on mun lempparit!:D Ekassa en ookaan enää kääpiö vaan hobitti! :D Ja tokassa..


Ai täh?! Oonks mä OIKEASTI lähdössä jonnekin?!


maanantai 23. kesäkuuta 2014

Sateen jälkeen

Pisarakuvat on aina niin kivoja ja näillä säillä ei tarvitse olla Hannu Hanhi sattuakseen sopivasti kuvauspaikalle. Muistatteko sen kiirepostauksen, jonka laitoin reilu viikko sitten? Kun olin saanut sen kirjoitettua, lähdin vielä käyttämään koiraa iltalenkillä. Kello läheni jo puolta kahtatoista, mutta 30 metriä oveltamme törmäsimme lätäkköön, josta heijastui upeita vaaleanpunaisia pilviä. Kiusaus oli vastustamaton ja niin meidän oli käännyttävä takaisin hakemaan kamera. Kun pääsimme lätäkön luo uudestaan, olivat pilvet karanneet jo kauas toiselle puolen taivaanrantaa ja jäljellä oli enää harmaa lätäkkö heijastaen harmaata taivasta. Sen sijaan silmiin osui paljon muuta. Ja siihen loppui se kiire. Toki seuraavana aamuna väsytti senkin edestä, mutta olin iloinen saamistani kuvista. Ikävä kyllä Blogger nyt muokkaa osaa kuvista todella erikoisen näköisiksi..

Nyt olen monena päivänä harmitellut, ettei ole ollut kamera mukana päivänvalolla, kun kukissa ja lehdissä on kimmeltäneet niin kauniita ja herkkiä vesipisaroita! Tänään sitten palattiin taas koiran kanssa hakemaan kamera ja tuntihan siinä vierähti, ettei edes tajunnut. Äsken oli vielä pakko käydä meidän pienessä puutarhassa näpsimässä pisarakuvia ja kuulkaa tuli niiiiin ihania! Tekis mieli laittaa ne suoraan, mut laitan nyt nämä mitkä laitoin jo eilen tänne valmiiksi. Kyllä on valolla niin suuri merkitys ja se on aika eri puolilta öin ja ennen ilta kaheksaa. Näätte mitä tarkoitan. Vieläkin oisin halunnut jäädä pihalle, mutta alkoi kyykyssä istuminen vähän puuduttaa jalkoja. Toistaalta jos säätiedotteeseen on uskominen, minulla tulee olemaan vielä useita tilaisuuksia pisaroiden ikuistamiseen ainakin seuraavan parin viikon sisällä.

Teitä varmaan kismittää aivan yhtä paljon nämä kelit kuin minuakin? Ei riitä, että on kylmä, mutta pitää sataa vettäkin – koko ajan! Jotenkin tuntuu, että mitä tahansa tekee, niin mukaan tarvitsee ottaa supervälineet ja tuhannet vaihtovaatteet. Pukeutumista jotuu miettimään yhtä tarkasti kuin talvellakin, jos ei tarkemminkin. Mutta eihän tämä tällaisena voi koko kesää jatkua, eihän? Luotetaan, että jossain vaiheessa se aurinko paistaa tänne Suomeenkin ja me kaikki pimeydessä ja kylmyydessä asuvat suomalaiset saamme palautua auringon lämmössä edellisistä pakkasista ja kerätä valoa ja voimia ensi talven pimeyttä varten. Niin sen kuuluu olla, eihän tästä muuten tule mitään. Ja keskiyön auringolle terkkuja, että oot mun lempi asia kesässä, ja että jos viitsisit edes pari kertaa näyttäytyä ennen kuin poistun maasta, niin olisin kiitollinen!

Ps. Ylihuomenna saan VIHDOIN kertoa mun huippusalaisesta toukoon Helsingin reissusta!;) En varmaan pystyis pitämään sitä sisälläni enää hetkeäkään pidempään!