Lomailua

Tämä viikko menee enemmän ja vähemmän lomaillessa. Kouluhommat ei lopu tekemälläkään, mutta tämän viikon teen niitä etänä. Viikonlopun olin ja olen taas tällä viikolla töissä, mutta välillä kerkiää leikkiä lomalaistakin.

Eilen oli todella jännittävä päivä. Kävin kahdessa työhaastattelussa ja sain kutsun tavallaan kolmanteen. Tänään minun piti lähteä K:n seuraksi pumppiin, mutta sisäpelikengät onkin onneksi pahus vieköön Jyväskylässä. Päädyin lopulta pumpin ajaksi läheiselle kirpparille ja tein löydön. Lähdin hakemaan nuita VHS videokoteloita ja vinyylilevyä, mutta katsokaas mitä joku oli mun iloksi jättänyt!

 

Jos olisin voinut, olisin jättänyt kiitoslapun "myyjälle". Kerään siis tyhjiä kahvipaketteja, tölkkien nipsuttimia ja limsa- ja siideripullojen korkkeja omia pikkuprojektejani varten. Eli jos et halua omiasi heittää pois niin tänne vaan! Yleensä olen löytänyt nuita kahvipaketteja 5-10kpl eurolla, joten tämä oli kyllä yllätys. Se mitä näistä kaikesta tulee, selviää täälläkin myöhemmin.

Onnistuneen kirpparin jälkeen lähdettiin ulkoileen Tenholan linnavuorelle. Kuvat ei ole mitään vuoden luontokuvia, mutta ne antaa ideaa siitä missä tänään tarvottiin.

K oli pakannu meille eväät ja kaikki! Ajatus tähän reissuun lähti meidän "kulhosta". 

Ai mikä kulho? No minäpä kerron. Joskus vuosi sitten meistä tuntui, ettei oikein ikinä keksitä meidän harvoina yhteisinä päivinä mitään muuta tekemistä kuin sylikkäin yhteisten lempisarjojen katsomista. Niinpä me kirjoitettiin molemmat 10 asiaa mitä olisi kiva tehdä yhdessä ja laitettiin kaikki 20 (10 minun vihreää ja 10 K:n punaista) lappua samaan kulhoon ja nyt nostetaan sieltä aina uusi kun edellinen on tehty. Ajatus siis on, että kummankin värinen lappu nostetaan ja toinen toteuttaa toisen toiveen. Esim minun toive oli, että käytäisiin ulkoilemassa metsässä Nefen kanssa ilman hoppua. K järkkäsi sen. Nyt kun se on tehty, K nosti seuraavan vihreän lapun ja hän saakin viedä meidät keilaamaan!

 

 

Tänään palautin myös raakaversion kandin työstä opponoijille. Ensi viikolla esittely ja sitten lopulliset korjaukset. Vaikkei mun tulevaisuuden suunnitelmat välttämättä aina näytä ihan selkeimmiltä niin sen verran tiedän tässä vaiheessa, että tutkijaa minusta ei tule.

Huomennakin on jännä päivä. Lähden käymään Tampereella ja saan ehkä selville miten yhdelle lähitulevaisuuden haaveelleni käy.. Kerron siitä sitten lisää kun tiedän enemmän ja varmasti:) (eli toivottavasti huomenna!) Peukut pystyyn ja varpaatki ristiin!

Seuraavassa postauksessa esittelen mun ehdottoman lempparisuosikki kodinkoneen, joka pitäisi löytyä joka kodista!
Keksitkö mikä se voisi olla?:)

Ps. Voitteko uskoa, että nyt on vasta helmikuun loppu ja ulkona näyttää tuolta?

Tosielämän Ben Afflec - tarina kuin elokuva

Jokainen meistä rakastaa elokuvia, joissa sankari pääsee vaikeuksien kautta voittoon ja saa lopulta naisensa, eikö? Tällä kaavalla on tehty useita ajatuksia herättäviä ja tunteita sykäyttäviä elokuvia. Ensimmäisenä mieleen tulee vaikkapa Cold Mountain tai Pearl Harbor. Yhteistä näille elokuville on nuoren kova kohtalo ympärillä myrskyävän sodan pyörteissä. Kotiin jää rakastava tyttöystävä tai vaimo. Nuoren parin ero on itsessään jo sydäntä raastava. Viimeisten hyvästien tuska on käsittämätön kun toivoo ja rukoilee, että näkisi toisen vielä elossa ja samaan aikaan ajatukset valtaa henkeäsalpaava pelko siitä, ettei niin käykään. 

Rehellisyyden nimissä sanottakoon, ettei tämä kuva ole itseottamani, ikävä kyllä..:) Se on tässä blogissa ensimmäinen laatuaan ja on otettu täältä

Elokuvissa nämä sankarit kokevat silmitöntä väkivaltaa ja kärsimystä, joihin me ruudun toisella puolen olemme jo nykymaailman telvisiotarjonnan vuoksi tottuneet. Vaikka se tuntuu pahalta, se on osa elokuvan draamakaarta ja siksi kuuluu elokuvaan. Sen voi hyväksyä. Sitä paitsi "se on vain elokuva" ja elokuva sijoittuu tuhansien kilometrien päähän lämpöisestä, pehmeästä kotisohvasta ja elokuvassa esitetyistä tapahtumista on kulunut jo ainakin 100 vuotta.

No, sitten sankarimme on kärsinyt ja menettänyt toivonsa useaan otteeseen kunnes on löytänyt sen aina uudelleen rakkaansa valokuvaa katsoessaan. Ja lopulta, pitkän taipaleen jälkeen hän saapuu kotiin. Mutta koska kukaan ei ole nähnyt häntä elossa vuosiin, on hänet julistettu kuolleeksi ja vaimo on rahapulan tai yksinäisyyden vuoksi ottanut itselleen uuden lemmityn.  Elokuvissa sankari saa naisen ja vaimo lopulta palaa urhoollisen, kovia kokeneen sankarinsa luo. Millainen elokuva sellainen muka olisi, missä Ben Afflect tulee viimein kotiin ja Kate toteaa että nääh, jään Joshin luo ja Ben muuttaa tyytyväisenä naapuriin ja kaikki ovat kavereita keskenään? En kyllä katsoisi toista kertaa..

Mutta sitten itse asiaan. Lapin Kansa on julkaissut tarinan Eino Hietalasta. Viimeinen sotavanki perustuu saman nimiseen kirjaan ja kertoo 26- vuotiaana sotavangiksi jääneen Einon tarinan koskettavasti ja tehokkaasti. Kotiin jää Anni-vaimo pienen pojan kanssa. Vankivuosien aikana Eino uskoo olevansa kasvotusten kuoleman kanssa niin usein, että lopulta turtuu ajatukseen ja jopa lohduttautuu sillä. 

Useista Venäjän vankileireiltä ja äärimmäisen epäinhimillisissä oloista selvinnyt Eino palaa 10 vuoden jälkeen kotiin. Tuntia ennen kuin hänet on tarkoitus julistaa kuolleeksi, tulee tieto venäjältä hänen elossa olemisestaan. Isä ei tunnista poikaansa asemalla. 

Anni on mennyt naimisiin toisen miehen kanssa ja heillä on yhteinen lapsi. Eino ymmärtää jos Anni haluaa pysyä miehen luona. Anni ei halua. Kymmenen vuoden odotuksen jälkeen hän palaa Einon luo. Päätös ei välttämättä ole helppo jos uusi mies on ollut hyvä Annille. Eihän hän enää edes tunne puoliksi sokeutunutta, hampaansa ja osan varpaistaan menettänyttä Einoa. Mutta nainen tekee mitä sydän sanoo. Tässä jälleen yksi elävä esimerkki tosirakkaudesta. Älkäämme siis aliarvioiko rakkauden voimaa.

Eino on ollut vaiti tarinastaan 50 vuotta syystä, jonka voit lukea jutusta. Nyt hän on jo 96-vuotias ja on päättänyt lääkärinsä rohkaisemana jakaa tarinansa meidän kanssamme. Kaiken kokemansa jälkeen viimeinen kotiin palannut sotavanki jaksaa yhä hymyillä ja nauraa. Mistä kaikesta ihminen voikaan selvitä?

Tarina osuu lähelle ja siksi se pysäyttää, koskettaa ja herättää tunteita. Pistää miettimään. Tapahtumista on reilusti alle 100 vuotta. Kyseessä on toinen, vielä elossa oleva suomalainen. Ja edellistä ei ole tarkoitettu mitenkään rasistisena kommenttina, mutta toista suomalaista ymmärtää vain toinen suomalainen, ihan niin kuin joka kansalaisuudessa. 

Nuori Eino menetti elämänsä kymmeneksi vuodeksi. Kymmenen vuotta, joita hän ei koskaan saa takaisin. Tilalle tulivat pysyvät traumat. Hän koki sanoinkuvaamattoman kauheita asioita ja monien muiden tapaan toivoi jo kuolevansa. 

Eino kuitenkin selvisi ja pystyi jatkamaan elämäänsä. Monien tuhansien muiden kohdalla se viimeinen ja synkin toive toteutui.

Koska en pysty mitenkään luomaan tähän samaa tunnelmaa kuin Lapin Kansan jutussa, suosittelen lukemaan sen täältä. 

Sotasankareiden aika ei ole vielä ohi - ei edes Suomessa.

Budapest osa2

Flunssa – mikä ihana tekosyy!

Olen onnistunut nappaamaan jonkun pöpön jostain ja sairastan nyt flunssaa ilman kuumetta. Ja koska kipeänä ei saa tehdä mitään stressaavaa tai raskasta niin voinkin hyvillä mielin laittaa nämä loput reissukuvat tänne.

Alla on Széchenyi-kylpylästä pari kuvaa. Tämä oli ehkä reissun kohokohta. Budapestissä on kaksi hienoa kylpylää, tämä ja Geller, joista Geller on kuulemma enemmän turisteille. Siksi päädyimme menemään tähän, jota en osaa lausua. 

Kuumien lähteiden päälle rakennettu kylpylä oli todella upea. Sisällä oli monta saunaa ja eri kokoista allasta ja ulkona muutama iso allas, joissa oli vesihieronnat ja keskellä "villivirta". Toki aluksi ihmetystä herätti kun missään ei ollut englanninkielisiä kylttejä, henkilökunta hädin tuskin puhui englantia, suihkut olivat altaiden kanssa samassa tilassa ja pukuhuoneista suihkuihin pääsy vaati pihan ylittämistä uikkareissa (ulkolämpötila oli nollan tuntumassa). Ulkoallas, mikä oli ehdoton lempparini, oli 34 asteista mikä ulkoilmaan verrattuna tuntui todella lämpimältä. Heti kun nousi vedestä niin alkoi tietysti palella. Ehkä siksi viihdyttiinkin kyseisessä altaassa puolitoista tuntia..

 

Sitten kuuluisa Esceri-kirpputori. Luin ennen reissua netistä kuinka se on maailman kuulu ja kuinka sieltä voi löytää antiikkia ja muita aarteita. En ollut ottanut huomioon, että tämä päti kirpputoriin kesäsesonkina! K:n kanssa hyppäsimme paikalliseen bussiin ja ajoimme kaupungin laidalle valmistautuneena monen tunnin shoppailuun (minä innoissani,  K vähän vähemmän innoissaan..). Paikalle päästyämme älysimme, että vuodenaika oli todella väärä. Siellä oli nytkin kaikkea hienoa niin kuin kuvasta saattaa erottaa: tykkejä, megafoneja, isoja linnunhäkkejä, suihkulähteitä jne. Ne vaan ei oikein olisi mahtunut matkalaukkuun. Kirpparialuea oli valtava ja hyvin järjestetty, mutta lähes tyhjä. Toppatakissa hytiseviä sissimyyjiä oli muutamia siellä täällä. Tuotteita ei ollut hinnoiteltu ja minä kameralaukkuni ja kamerani kanssa emme ehkä saaneet myyjiltä niitä parhaita tarjouksia.. Ostin vanhoja valokuvia askartelua varten, eli tyhjin käsin en joutnut lähtemään. Monen tunnin shoppailusuunnitelmat vaihtuivat alle puolen tunnin hämmentyneeseen kiertelyyn. Voin kuitenkin sieluni silmin nähdä Escerin kesällä ja se on jo tarpeeksi hyvä syy tulla Budapestiin uudelleen. Ja silloin ei yksi päivä riiä.

Budapestissä oli ihania putiikkeja<3

Tunnistatko mistä kulmassa oleva torni on tehty?;)

Lintukuvat ovat kylpylän läheisestä puistosta, jossa oli myös kuumalähde.

Mitähän jännää siellä näkyi..

Hero Squarelle saapuminen. Kuvalle tapahtui iPhoton ja Bloggerin välillä jotain..

Upea Hero Square.

Ja sitten ihka ensimmäiset pimeäkuvani! Yksijalkaisella otettuja. Onneksi minulla oli henkilökohtainen avustaja mukana..<3 Nämä otettiin perjantai-iltana ja uskomatonta oli että klo 22 aikoihin kaupungissa ei näkynyt juuri ketään!! Oliko ilta vielä liian nuori vai oliko juhlat jossain keskustan ulkopuolella? Sitä pohdimme simpukkapastan ja viinin äärellä;)

Tässä viimeisessä halusin autojen ajovaloista tuommoisia viivoja ja kamera pitkän valoitusajan vuoksi kamera pääsi vähän heilumaan. Note to self: Tällainen kuva vaatii tukevan alustan/kolmijalan.

Kotimatkalla Budapestin lentokentällä oli lievä pommiuhka. Paikalla oli koira, palomiehiä, poliiseja ja pommiryhmä, mutta tilanne meni ohi aika pian – onneksi. Muutoin koin kyllä oloni turvalliseksi reissun ajan, vaikka olin vähän muuta kuvitellut. 

Kauniin arkkitehtuurin, laajan tarjonnan ja halpojen hintojen vuoksi voin suositella Budapestiä kaikille herkkusuille, nautiskelijoille ja shoppaholikeille! Ja moiseen seuraan ilmoittaudun mielelläni mukaan!

Harmaa Budapest

Hei vaan pitkästä aikaa! Kauhee turbulenssi ollut nyt menossa ja ainoa asia mitä oisin halunnut tehdä niin on jäänyt kiireen ja pakollisten asioiden keskellä sitten tekemättä. Mutta nyt. 

Budapestistä alkaa olemaan jo hetki, mutta se oli niin ihana reissu, että siitä voi ihan hyvin kertoa näin jälkikäteenkin! 

Koko reissuhan oli siis joululahja minulta K:lle. Liput sai niin halvalla, ettei voinut olla ostamatta Neljä yötä kolmen tähden hotellissa aamiaisella plus lennot oli yhteensä 130e/hlö! Ja kun kumpikaan ei ollut ennen käynyt Budapestissä ja koska siitä on kuullut niin paljon ihanaa niin olihan sinne päästävä. Jos haluat löytää halpoja matkoja niin suosittelen tykkäämään Lentodiilit sivusta naamakirjassa. Silloin nuo älyttömän halvat tarjoukset tulee suoraan seinällesi! Jos ei oo facebookia niin voit käydä katsomassa tarjouksia Lentodiilit nettisivuillakin. Siellä on välillä matkoja Phuketiin ja Meksikoon alle 400e. Välillä on pelkkiä lentoja, välillä on matkoja joihin kuuluu myös hotelli. 

Mutta takaisin meidän Budapestin reissuun.

Lento lähti Pirkkalan lentoasemalta kakkosterminaalista. Se oli itsessään kyllä jo melkoinen elämys.. Hetken joutui jo miettimään, että mihinhän me ollaan menossa ja alkoi mietityttämään, että olisiko toiset sata euroa ollut sittenkään niin paljoa. Kaikki stereotypiat mitä oli mielessä Itä Blockin maita kohtaan toteutui jo ennen koneeseen pääsyä. Kertoisin siitä lisää, mutta en oikein keksi sanoja, niin karu se oli. Mutta kyllähän sieltäkin reissuun pääsi.

Lensimme Ryanairilla, joka myös oli erilainen kokemus. Oikein mainio kylläkin hintaansa nähden. Nousun ja laskun ajaksi koko koneesta sammutettiin valot ja kun siihen lisätään kauhea pauke ja ryske mikä koneesta kuului niin en voi kyllä suositella lentokammoisille. Matkan aikana sai ostaa ruokaa muroista aina lämpimiin aterioihin suht edullisesti. Lisäksi olisi saanut ostaa taxfreetuotteita sekä arpoja, joilla olisi voinut voittaa miljoonia tai autoja tai jotain. Kahdella eurolla olisi saanut kaksi arpaa ja vitosella kymmenen. Ne jäi kyllä ostamatta. Henkilökuntakaan ei hymyillyt ihan yhtä leveästi kuin esim Finnairilla, mutta ymmärtäähän sen. Kaiken kaikkiaan lento meni oikein mukavasti nukkuen.

Budapestin kenttä oli todella siisti ja aivan eri maailmasta kuin lähtöterminaalimme. Ostimme kätevät airport shuttle edestakaiskuljetukset lentokentän ja hotellin välille. Ihastuin kaupunkiin ja sen ilmeeseen jo matkalla hotellille. Pienehkö City Ring hotellimme oli todella hyvällä paikalla (aivan ostoskeskus West Endin vieressä) ja siellä oli hyvin ystävällinen henkilökunta. 

Ensimmäinen päivä oli harmaa ja lumisateinen, mutta se ei meidän tahtia haitannut. Kävimme Budan puolella ihailemassa maisemia ja matkalla ihastelimme Tonavaa ja sen ylittävää siltaa. Takaisin tulimme toisen sillan yli ja kävimme paikallisessa marketissa, joka siisteydellään ja järjestyksellään ylitti kaikki odotukseni. Jostain kumman syystä päädyimme iltapäivästä evästämään Hootersiin! Ruoka oli hyvää ja tarjoilija kerrassaan ihana. 

Kävelyä tuli todella paljon ja K:n varoituksista huolimatta sain itselleni pohkeet TODELLA jumiin jo ensimmäisenä päivänä! Ja en pidä itseäni kuitenkaan ihan rapakuntoisena.. Asiaahan ei tietenkään auttanut seuraavan kahden päivän vielä pidemmät tassuttelut, mutta se oli sen arvoista:) 

Niin kuin edellisessä postauksessa jo sanoin parasta reissussa oli se, että pystyi hyvällä omalla tunnolla sulkeutumaan hotellihuoneen lämpöön ja ottamaan päikkärit. Tarjonnan ja halpojen hintojen vuoksi pystyi myös pysähtymään hetken mielijohteesta ihanan näköiseen katukahvilaan ja tilaamaan Baileys-kahvin ja kalliin näköisen leivoksen, tai syömään hienossa ravintolassa ja tilaamaan ruuan kanssa viinä. Ja lisäksi vielä koki, että siihen kaikkeen on varaa.

Ostin lentokentältä kirjan, jossa piti olla 9 tarinaa. Sain ekan luettua ja sen jälkeen en ole kirjaan koskenut, niin unettava se oli. Kirjailija oli saanut kirjallisuuden Nobelin palkinnon.. Silti.

Harmaata oli, mutta silti todella kaunista!

Ehkä kaiken harmauden keskellä kirkas vihreä konepelti vesipisaroineen erottui edukseen:D

Budapestissä oli upeita patsaita. Hero Squarelle myös, siitä kuvia ensi postauksessa.

Budapestin suurin nähtävyys: märkä höyhen!:D

Minulle selvisi vasta jälkeen päin, että olin kuvassa miss Hooters 2012 kanssa. Muutoin olisi saattanu jäädä kuva ottamatta.. :)

Meidän tarjoilija oli kyllä superihana, se ihastui minun silmiin (katso sydän ja silmä). Ja tuo hymyilevä lumipilvi, kukka, monta sydäntä – kuka voisi olla ilahtumatta tällaisesta kuitista? Tämä menee lyhentämättömänä mun uudenvuoden ihanat-hetket-laatikkoon! (Kuinka rikas olo voi tulla kun ruokailun loppusumma on 4970 mitä tahansa!)

Tuollainen rakennuksien vinous voisi varmaan olla suuri virhe valokuvauspiireissä, mutta minusta se on ainakin toistaiseksi vielä aika hauska.

Tässä onkin meidän ainoa yhteiskuva koko reissulta.

Europa-kahvila näytti ihanalta ulospäin ja leivokset olivat upean näköisiä, mutta henkilökunta ei oikein puhunut englantia ja se ehkä näyttäytyi meille vähän töykeytenä. 

Taustalla oleva pari on hienosti sensuroitu kuvasta!

Hotellin aamiaishuone oli todella viihtyisä ja aamiaisestakin sai mahansa täyteen. Vaihtoehtoja oli vähän, mutta sekin vähä oli laadukasta.

Seuraavassa postauskessa luvassa matkan toinen puolisko sekä reissun ehdoton kohokohta: Szechenyi-kylpylä. Niin ja tietenkin seikkailu kaupungin laidalle Esceri-kirpputorill, joka oli melkoinen yllätys. Ja höyryävä ankkalampi! Vitsi, parhaat palat on vielä tulossa! Lupaan, että seuraava postaus ilmestyy nopeampaa kuin edeltäjänsä.

Ps. Kuka ei haluaisi puhua tuollaiseen pinkkiin luuriin!

Pss. Super ihanaa ystävänpäivää jokaiselle!