perjantai 24. tammikuuta 2014

Oma koti kullan kallis

Silloin kun päivät eivät vielä olleet näin kauniita ja aurinkoisia niin innostuin eräs iltapäivä kuvaamaan tätä pientä yksiötäni ja sen sisältöä. Pian huomasin, että tuo 31 neliötä on kovin rajallinen, valo ei pääse kaikkialle ja kohteesta tarpeeksi kauas pääseminen voi olla todellinen haaste. Näitä kuvatessani innostuin myös kokeilemaan valokuvaajan välineitä, kylläkin köyhänmiehen tyyliin. Käytin peiliä heijastaakseni ikkunan valoa takaisin kohteeseen ikkunan edessä, kokeilin erilaisia lisävaloja eri etäisyyksillä ja lopuksi yritin päihittää vastavaloa salamalla, jonka terävää valoa yritin hajottaa mm. paperilla, kuplamuovilla, mikrokuvulla, etäisyydellä jne. Nyt olenkin entistä vakuuttuneempi, että sellainen irrallinen salama on jossain vaiheessa ostettava. Sen voimakkuutta voi säädellä ja sen valon voi suunnata seinän tai katon kautta tai heijastaa valkoisen sateenvarjon läpi, jotta valo hajoaisi ja pehmenisi.

Lisäksi ostin suurennuslasin! Koska en pysty nyt sijoittamaan makrolinssiin, päätin kokeilla miltä minikohteet näyttäisivät tavallisen suurennuslasin läpi. Teleobjektiivini kanssa se ei toimi, mutta tämän pidemmälle en ole tutkimuksissani vielä päässyt. Olen myös suunnitellut heijastimen väsäämistä kahvipussien nurjasta puolesta (heijastin myös hajottaa valoa ja tekee siitä pehmeämmän). Näitä ideoimme yhdessä isäni kanssa, joka on myös kovin innostunut valokuvauksesta, ja joka tilasi minulle yllätyksenä yksijalkaisen jalustan sekä kompassin, jotten eksy kuvatessani. Nyt pitää sitten muistella miten kompassia käytetään ja varmaan lähteä sinne metsäänkin. Tänään itseasiassa leikin luontokuvaajaa ja  lähdin metsästämään kameralla lintuja, mutta tunnin kävelyn jälkeen aloin miettimään, että missä vika kun yhden yhtä tinttiä ei näy. Lopulta tajusin, että minussahan se varmaan oli, ei linnut 20 asteen pakkasella paistattele päivää puiden oksilla, nehän on jossain lämmitelemässä. Niin kuin minunkin olisi ehkä kuulunut olla. Mutta linnuista ja luonnosta lisää myöhemmin.

Tänään on tullut täyteen 3000 katselu kertaa tällä sivulla! Ja blogi on ollut elossa ainoastaan vähän reilut kaksi kuukautta, joten karkeasti 1500 katselua kuukaudessa! KIITOS teille kaikille, jotka täällä käytte näitä juttuja lukemassa ja kommentoimassa! Olen niin hurahtanut tähän touhuun (en mitään muuta enää tekisikään), että varmaan kirjoittaisin tätä vaikka äiti olisi minun ainoa lukija (terkkuja äitille!), mutta onhan tämä tuhannesti kiitollisempaa hommaa kun näkee, että täällä oikeasti käy muutkin! Ja vielä niin moni! Muutenkin saamani tuki ja rohkaisevat sanat tämän blogin suhteen ovat  tuntuneet todella hyvälle. Teen parhaani, jotta saan teidät tänne jatkossakin:) Ideoita ja toteutuksiakin on jo jonossa. Palaute ja toiveet ovat äärimmäisen tervetulleita, jotta pystyn kehittämään omaa tekemistäni ja sitä kautta myös tätä blogia.

Mutta tässäpä vähän näyttöä siitä mitä pieni kotini pitää sisällään:



Tilda-enkelin tein mummolle viime kesänä. Kun mummosta tuli enkeli, muutti Tilda takaisin minun luokseni.

Tässä yritin peilillä heijastaa ikkunan valoa takaisin korutelineeseen. Tavallaan onnistui, mutta ei riittävästi.

Ehdoton lemppari sisustusesineeni. Kylläkin aina hyvin väliaikainen.. Musta kun on aina in!

Boolimalja, joka tarttui mukaan kirpparilta. Odottaa käyttöön pääsyä.



Sain kukkakimpun synttärilahjaksi saatesanoilla "Jos olisit kukka kimppu, näyttäisit tältä". Joten kun rupsahdan ja kurtistun niin näytän tältä? Ei huono.

Paris-laatikosto löytyi Hämeenlinnan kirpparilta. Vihreä on lempivärini joten siksi lehtikotelo tarttui aikoinaan mukaan Jyskistä. Ja tuo matto.. Kun näin sen Tiimarissa niin se oli saatava. Se on niin kivan värinen!

Joulupukki toimitti myöhästyneen joululahjan. Minulle tarjoiltiin Rovaniemellä mielettömän hyvää mansikkashampanjateetä tällaisesta pannusta ja sitä teetä onkin nyt etsitty ympäriinsä, mutta näyttää siltä, että sen saanti jää seuraavaan lapin reissuun.

"Mistä on pienet tytöt tehty? Sokerista, kukkaista, inkivääristä, kanelista. Niistä on pienet tytöt tehty!"

Niinpä.



Mistä on pienet pojat tehty?
Etanoista, sammakoista,
koiran häntätupsukoista.
Niistä on pienet pojat tehty.

Olenko ainoa josta tuntuu, ettei näissä runoissa ole nyt ihan menneet nallekarkit tasan?

4 kommenttia:

  1. Jotenkin alkaa jo olemaan vähän spooky-olo tuosta koiriemme samankaltaisuudesta. Vähän kuin löytäisi lähes identtisesti lapsensa näköisen ja ikäisen tyypin jostain toisesta perheestä... Onnea 3000 katselusta, keep going. Ja muista se silmäpostaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :DD Uskalletaanko me mitään koiruustreffejä ees järjestää jos meneeki koirat sekasin?? Ja kiiitos!:)) Silmäpostaus tulossa;)

      Poista
  2. Hienoa, kun täällä käy moni muukin kuin mie :) Tulen aina niin hyvälle tuulelle vierailtuani blogisassi

    VastaaPoista

Kiitos kaunis kommentista! <3